Suomen suurin amatöörivalokuvaajien yhdistys oli kolme vuosikymmentä Fotografamatörklubben i Helsingfors. Yhdistyksen perustivat ruotsinkieliset helsinkiläiset, mutta sen jäseneksi tuli ajan myös myös suomenkielisiä amatöörivalokuvaajia. Heistä osalla oli tärkeä rooli Klubbenin toiminnassa.

Seura oli käytännössä kaksikielinen, eikä kieliasia ei ollut ensin korostetun tärkeä. Kun Suomi itsenäistyi, maan lainsäädäntöä uudistettiin, ja yksi uudistuksen kohde oli laki yhdistystoiminnasta. Yhdistyksen oli määriteltävä virallinen kielensä, joksi Klubbenin vuosikokous äänesti ruotsin lokakuussa 1920. Suomenkieliset jäsenet olisivat halunneet kaksikielisyyden virallistamista.

Perimätiedon mukaan viisi Klubbenin suomenkielistä aktiivijäsentä olisi jo ennen sääntöuudistusta miettinyt suomenkielisen yhdistyksen perustamista. Ilmeisesti toiminta kaksikielisessä yhdistyksessä ei sittenkään ollut ihanteellinen ratkaisu. Sääntöuudistus tarjosi asiassa ratkaisevan sysäyksen.

Yksi Klubbenin suomenkielisistä aktiiveista, Erland Piirinen ryhtyi aloitteen tekijäksi. Talvella 1921 sana uuden yhdistyksen perustamisaikeista kiiri helsinkiläisten amatöörikuvaajien keskuudessa, ja ensimmäisessä asiaa tunnustelevassa kokouksessa ajatus sai kannatusta. Perustava kokous pidettiin maaliskuun 2. päivänä 1921. Uuden yhdistyksen nimeksi tuli Helsingin Amatööri-Valokuvaajat ry. Se sai viisihenkisen hallituksen, jonka puheenjohtajaksi valittiin Piirinen. Hänestä tuli myös yksi koko maan valokuvauksen harrastustoiminnan suunnannäyttäjistä 1920-luvulla. Seuran nimi muuttui vuonna 1929 Kameraseuraksi.

Uusi yhdistys määritteli tarkoituksekseen amatöörivalokuvauksen edistämisen ja suuremman harrastuksen herättämisen sitä kohtaan. Säännöissä ei erikseen mainittu taidevalokuvausta toisin kuin Klubbenin säännöissä. Yhdistyksen 1920-luvun toiminta osoitti silti, että tavoitteet olivat kunnianhimoiset mitä taidevalokuvaukseen tulee. Koko maan taidevalokuvauksen kehitys oli melkein läpi 1920-luvun näiden kahden seuran varassa.

Ero Klubbenista ja suomenkielisen yhdistyksen perustaminen näyttää lopulta tapahtuneen verraten sopuisissa merkeissä. Tähän viittaisi se, että jo 1920-luvun mittaan Helsingissä oli amatöörivalokuvaajia, jotka toimivat aktiiveina kummassakin seurassa. Lisäksi vuosikymmenen jälkipuoliskolla yhdistyksillä oli yhteistä kilpailutoimintaa. Valokuva yhdisti enemmän kuin kielet erottivat.

Tämän palstan artikkelisarja perustuu Kameraseuran juhlavuonna ilmestyvään 100-vuotishistoriaan.