Kaupunkimurroksen valottajat – Tampere Dok

Kirjoittanut 17.11.2022

Kymmenen tamperelaisen valokuvataiteilijan työryhmä – Tampere Dok – tallensi Tampereen murrosta eri puolilla kaupunkia sitkeästi viiden vuoden aikana. Samalla kertyi arvokasta materiaalia paikalliskulttuurin ilmiöistä.

Yhteisen valokuvaprojektimme alussa ei ollut tietoa, mitä kaikkea tulee eteen. Lähdimme kukin vaeltamaan kortteleihin, koteihin ja takamaille ympäri auki revittyä, laajenevaa ja tiivistyvää Tamperetta. Lopputulemana on kymmenen hyvin erilaista näkemystä kaupungin murroksesta, massiivisista rakenteista pieniin yksityiskohtiin asti. Osa näistä on ollut vain hetken esillä, osa jäänyt pysyvästi näkyville – kuitenkin valokuviin dokumentoituina.

Välitilat eli vanhojen rakenteiden purkualueet ja niihin perustettavat uudiskohteet ovat kiinnostaneet erityisesti ryhmän kuvaajia. Ryhmän kokoonkutsuja ja projektin tuottaja Aimo Hyvärinen on keskittynyt tarkastelemaan pääosin Santalahden alueella tapahtuvaa muutosta. Hänen kuvansa esittävät sommittelultaan kiinnostavia yksityiskohtia, joihin katse kiinnittyi. Kuvissa näkyykin erilaisia materiaaleja, tavaroita ja laitteiden osia, jotka saavat merkityksiä kuviin liitettyjen tarinoiden kautta.

Purkutapahtuman kohdetta on tarkastellut myös Marja-Liisa Torniainen, joka viimeaikaisessa valokuvasarjassaan taltioi rumuudestaan kuuluisan viraston, Hippostalon sotatannerta muistuttavaa työmaata keskellä kauneinta kesää. Prosessi ilmensi hänen mukaansa asteittain häviävää kaupunkitilaa ja varovaista odotusta jostain paremmasta, josta voisi tuntea kaupunkilaisenakin ylpeyttä.

Harri Lundelin on dokumentoinut kotikulmillaan tapahtuvaa urbaania muutosta uusilla kaupunginosilla Niemenrannassa ja Hiedanrannassa. Jokapäiväiset kävelylenkit koirien seurassa toivat kameran eteen takamaiden vanhoja rakennuksia kettuineen ja peuroineen, rapistuneita teollisuuslaitoksia, romuja, rantojen vaihtelevia maisemia ja erilaisia ihmisten luovuuden tuloksia luonnonmateriaaleista. Lundelinin drone-kuvat tarjoavat puolestaan abstrakteja näkymiä kaupunkimaisemaan.

Samoin kotikulmillaan muutosta tarkasteli Petri Nuutinen, joka taltioi tunnelmista keskustan rakennustyömaalla. Uuden ratikan rakentaminen on Nuutisen mukaan näyttäytynyt kaupungissa suurena sirkuksena ja tuntunut usean vuoden ajan jokaisen asukkaan elämässä.

Subjektiivinen kannanotto tai huoli muutokseen johdosta ilmenee enemmän tai vähemmän ryhmän töistä. Samalla siihen liittyy myös vanhasta ja tutusta luopumisen tunnetta – ettei enää ole paluuta, kun uudishanke on jo pitkällä, joten on parempi yrittää löytää siitä jotain positiivista. Näin on lähestynyt Petri Ihanus Viinikka-Nekalan Mustametsän raivaamista. Alueen ainoa alkuperäinen pienmetsä on saanut pääosin väistyä rakentamisen ja puistoksi muuttumisen tieltä.

Hans Viebrock onkin nimennyt sarjansa kantaaottavasti Houkantieksi, jossa hän dokumentoi ja kommentoi Tampereen kaupungin eri metsäalueille raivattavia uusia kaupunginosia. Projekti esittää useissa kaupunginosissa kuvatun aineiston yhtenä kuviteltuna uutena kaupunginosana, Houkantienä. Houkantien kuvausten pääkohteet ovat Ojalan, Kangasalan puolelle sijoittuvan Lamminrahkan ja Hervantajärven rakenteilla olevat kaupunginosat.

Kaupungin keskustaan kuuluvan pienen ja rehevöityvän Iidesjärven tilannetta on puolestaan kuvannut Eijaa Heikkinen. Hän on tarkastellut lähiympäristössään laajemmin Viinikan ja Nekalan sekä ratapihan alueilla muuttuvan urbaanin maiseman, ihmisen toiminnan ja luonnon suhdetta. Tampereen Kansi ja sen Nokia Arena ovat olleet keskustan massiivisimmat muutoskohteet, jotka näkyvät ensimmäisenä kaupunkiin etelästä saapuvalle.

Jana Machackova-Oey on kuvannut uudiskohde Ranta-Tampellaa sekä Pyynikkiä ja keskusta-aluetta, niiden asukkaita ja rakennusprojektien työntekijöitä. Hänen kuvansa havainnollistavat elämän hetkiä muutoksen aikana ja minkälaista on jokapäiväinen elämä isossa työmaalabyrintissa. Machackova-Oeyn kuvista ilmenee muutos keskustan pääkadulla, sen fyysisessä, että sosiaalisessa rakenteessa. Romanikerjäläisiä ei näy enää katukuvassa kuin aiempina vuosina.

Vielä lähemmäksi asukkaita menee Hannu Vanhanen taltioidessaan viimeisimmässä sarjassaan tamperelaisia kodeissaan. Hän haluaa kuvillaan valottaa privaatisti ja intiimisti tamperelaisia perheitä ja sinkkuja, joiden elämä paljastuu julkisivujen takaa. Vanhasen mukaan vaikkakin henkilökuvauksessa korostuu hidas, harkittu ja rakennettu kuvausmetodi, tapahtuu sisätiloissakin spontaaneja asioita. Tunnetilat tulevat esiin kuvattavien katseissa ja habituksessa.

Projektin alussa itseäni kiinnostivat muuttuvat öiset valot ja kulkijat sateisessa ja sumuisessa kaupungissa. Koronapandemian puhjettua jatkoin katukuvausta päivisin, ja aloin tarkastella tuntemuksiani autioituneessa ja edelleen työmaalabyrinttien halkomassa kaupungissa. Uuden kerroksen kaupunkikuvaan toivat ilmastomarssit. Halusin lopuksi ottaa vielä mukaan lähiön, joten suunnistin Hervannan suuntaan, missä kuvasin uudella ratikalla liikkuvia asukkaita arkisine tavaroineen.

Tampere Dok -ryhmä on pitänyt sarjan näyttelyitä. Ensimmäinen järjestettiin toukokuussa 2019 Chemnitzin TIETZ:ssä, jossa ryhmän jäsenet ohjasivat myös valokuvauksen työpajoja. Toinen näyttely oli heinäkuussa 2019 Galleria Nykyajassa Tampereella ja kolmas Tampere Majassa Tartossa elo-syyskuussa 2020. Päätösnäyttely on menossa Finlaysonin Vooninkisalissa Tampereella 10.–27.11.2022. Näyttelyyn liittyen projektista koostettiin Mustan Taiteen julkaisema kirja. Projektia on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.

 

Lisätietoja www.tamperedok.fi