Ilmat ovat vaihtelevia, välillä on jo lämmintä, mutta sitten iskee taas kolea ilmanala.

Kuvausharrastuksessakin tulee vastaan välillä ”koleampia kausia”, kuivia kausia, jolloin ei tunnu syntyvän mitään silmää miellyttävää… Ei tule ideoita, valo on huono tai tuulee liikaa.  Tyytymättömyys itseensä pyrkii mieleen.

On hyvä muistaa, että ihminen ei ole kuin robotti. Meillä on erilaisia päiviä, välillä hyviä ja välillä pikkuisen huonompia. Aina ei vaan huvita.  Koska kyseessä on harrastus ja harrastustoiminta, ei sitä tulisi ottaa niin vakavasti.  Täytyy opetella ottamaan vastaan myös pettymyksiä ja epäonnistumisia.

Välillä tuomarit eivät kerta kaikkiaan ymmärrä kilpailukuviani, vaikka ne ovat omasta mielestäni ihan mainioita, parasta mitä osaan. Tuomarilla voi olla aivan erilainen näkemys hyvästä kuvasta, tai muut ovat vain esittäneet vieläkin parempia kuvia.  Nykyään jo kännykällä otetut ja siellä ”kehitetyt” kuvat voivat olla niin hienoja, että kelpaavat kilpailukuviksikin. Koko kuvausmaailma on muuttunut muutaman vuosikymmenen aikana valtavasti. Enää ei kuule puhuttavan kovinkaan paljon eri objektiivien ominaisuuksista ja paremmuudesta. Niillä kaikilla saa otettua varmasti hyviä, kilpailuissakin menestyviä kuvia.
Sen sijaan kuulen, tai luen päivittäin eri kuvankäsittelyohjelmien hienouksista ja niiden mainoksia tupsahtaa sähköpostiinkin runsain mitoin. Osallistun aktiivisesti kansainväliseen kuvaajien ryhmään, jossa tämä trendi on myös vahvasti esillä. Osa kuvaajista tuottaa kuvansa kokonaan tabletilla tai puhelimella. Niihinkin saa monia ohjelmia. Tablettikuvien lopputulos on ällistyttänyt minut monta kertaa. Henkilökohtaisesti en haluaisi tihrustaa noin pieneltä ruudulta monimutkaista kerroskuvaa.

Mitä seuraavaksi? Nyt jo kuvankäsittelyohjelmien tekoäly toiminnot tekevät asiat helpoksi. Helppous ei aina ole hyvä. Ihminen laiskistuu, eikä kohta enää viitsi nähdä vaivaa parhaan lopputuloksen esille saamiseksi, koska ohjelma voi tehdä sen melkein yhtä hyvin ja joskus vielä paremmin kuin minä itse.

Toivon paluuta vähän taaksepäin. Haluan pitää itselläni valinnanvapauden lopputulokseen ja täydellisen kontrollin siihen, miten se saavutetaan.

Koko ajan tulee uutta ja entistä parempaa ja monimutkaisempaa tekniikkaa. Kuvaamisen ilo voi kuihtua, jos ei halua tai pysty omaksumaan kaikkea. Kaikki myös maksaa. Vaatii varmuutta ja tahtoa pitäytyä itselleen soveltuvalla polulla. Uskoa omaan osaamiseensa ja kehittää sitä.

Itse olen viime vuosina käyttänyt melkein yksinomaan 14–300 mm sekä makro objektiiveja, ja muut ovat levänneet rauhassa, jokseenkin tarpeettomina.

Kuvataan ilolla niillä välineillä mitä on käytössä. Käytetään kuvankäsittelyohjelmia, jos siltä tuntuu. Ei olla ahdasmielisiä sen suhteen, onko kuva luomua vai käsiteltyä. Annetaan lopputuloksen puhua puolestaan.

Iloista kesän odotusta. Auringonvalo ja lämpö saavat taas ajatusmaailmankin kirkastumaan ja ideoita alkaa pursuta pääkoppaan.