Koronatilanne voi antaa lisää aikaa muuhun kuin kameran ulkoiluttamiseen. Voi kerrankin relata kuvista täysin, vapaana netin ja TV:n runsaasta valokuva-aiheisen aineistonkin katselusta!
Mutta ei kai täysin relata – voisihan nyt sentään kuunnella kuvista. Esim. Valokuvataiteen museo on alkanut julkaista kiinnostavia podcasteja valokuvauksesta, toki kuvanäyttein. Tuoreimmassa niistä museonjohtaja Elina Heikka ja Jari Silomäki keskustelevat dokumentaarisuudesta ja kerronnan tavoista valokuvataiteessa. Hyödyllistä kuultavaa se on etenkin niille, joiden mielestä ”kuva on kuva” eikä sanoja tarvita. Keskustelu antaa mietittävää kuvan ja tarinan keskinäisistä vaihtelevista suhteista ja merkityksistä taidevalokuvauksen eri muodoissa.
”Fundamentalistien” mielestä Jari Silomäen Sääpäiväkirja ei ole ”oikeaa” valokuvausta, vaan enemmänkin henkilökohtaisen elämän mietekirjallisuutta, johon liitettyjen kuvien näennäinen sattumanvaraisuus korostaa kuvan toissijaisuutta, alistumista oman päiväkirjan tarinan kuvittamiselle. Kuitenkin Silomäellä henkilökohtaisen elämän ja kuvan yhdessä muodostama dokumentaarisuus on syvällisempi ja siten kiinnostavampi kuin sovinnainen rekisteröinti.
Tuossa podcastissa kuullaan, että Silomäki ja toinen tunteiden kuvaaja, nuorena kuollut Susanna Majuri olivat aikoinaan ikä- ja opiskelutovereita Turun taideakatemiassa. Silomäen kuvat lähtevät tarinasta, Majurin teosten sanallistaminen on vaikeaa tai mahdotonta.
Kuullaan myös kiinnostava vanha äänite, jossa Matti Saanio puoltaa lavastusta valokuvataiteilijan näkemyksen välittäjänä. Saanion työ edisti valokuvauksen hyväksymistä taiteeksi Suomessa.
Silomäen myöhemmässä tuotannossa – esim. Valokuvataiteen museon juuri päättyneessä näyttelyssä Tunteiden maantiede, tarinat edelleen johtavat, mutta kuvat – nyt osin autofiktiivisinä ja aiempaa selvemmin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin teemoihin liittyneinä – muistuttavat lavastuksineen pysäytyskuvia elokuvasta.
Kuuntele kuulokuvia
Kuusi kuvaa: Se on nimi Ylen ääniradiossa edelleen jatkuvalle v. 2014 aloittaneelle ohjelmasarjalle, joka on kuultavissa Audio Areenalta. Sarjaan on pyydetty hyvinkin erilaisten ammattien tai elämänalojen edustajia yhtä vuorollaan keskustelemaan toimittajan kanssa, elämän varrelta keräämiensä tärkeitten valokuvien avulla. Radion kuuntelija voi halutessan nähdä ne viisi kuvaa Areenasta. Se kuudes kuva jää haastateltavan itsensä kuvittelemaksi tai toivomaksi, tulevaisuuteen. Kuuntelija eläytyy siihenkin mukaan.
Kuulokuvien kuuntelija on kuin vieras kuvataidenäyttelyissä interaktiivisena osallistujana. Aikana ennen nykyistä television ja muun kuvan valtakautta tärkeitä olivat ääniradion kuulokuvat, esimerkiksi käynti Albert Schweitzerin luona viidakkosairaalassa, jonka tuo Nobel-palkittu rauhanmies oli perustanut. ”Äänivalokuvaaja” Martti Silvennoinen loi eloisan ”dokumenttikuvan” kuulijan mieleen. Radionäytelmät eli kuunnelmat ovat vielä nykyisinkin tärkeitä, usein hyvinkin visuaalisina, kuten nykyiset ”fiktiiviset radiodokumentitkin”. Kuulijan mielikuvituksellelle jää vapautta, kuten kirjallisuuden lukijallekin jää elokuvan katsojaan verrattuna.
Entä sinun kuudes kuvasi?
Osaisitko valita ne sinun viisi kuvaasi? Miten vaikeaa olisi valita se kuudes?
Ps – Kuvan ja sanan suhteesta tällä palstalla aiemmin:
Kommentointi on suojattu Google reCAPTCHA:lla, jota koskevat Googlen yksityisyyskäytännöt ja käyttöehdot.