Kuvaaminen sateella ei liene se tavallisin ajatus. Siksi juuri silloin kannattaakin ottaa kuvia. Tuloksena voi olla hienoja, tunnetta täynnä olevia otoksia.

Sateella kuvaaminen kysyy viitseliäisyyttä: kalustoa pitää suojata, kastuttuaan kuvaajaa voi alkaa palella ja vähintään nyt objektiivin linssiin menee vettä. Tuttuja huomioita, mutta kaikkeen voi varautua ennakkoon suunnittelemalla. Kerron miten valmistautua kuvaamiseen sateella ja mitä kannattaa kuvata hieman ennen sadetta ja sen jälkeen.

Sateen lähestymisen voi havaita taivaalle kertyvistä tummenevista pilvistä, kovenevasta tuulesta, tuulen suunnan muuttumisesta ja ennakkoon toki säätiedotuksista. Nimenomaan pilvet ovat yksi sateen kuvauksellisimmista elementeistä. Parhaimmillaan tummat pilvet yhdistettynä viimeisiin auringonsäteisiin luovat jopa maagisia tunnelmia, ihan perusmaisemaankin. Pilviä kannattaa aina hyödyntää maisemakuvauksessa. Toisinaan voi jopa vangita sadepilvestä putoavan vesi- tai lumisateen, sen erottuessa selvästikin ympäristöstään. Nämä ovat usein kuuropilviä, joita voi nähdä mihin vuodenaikaan vaan, riippuen vallitsevista sääolosuhteista. Tuuli voimistuu usein ennen sadetta, ja tällöin on mahdollista kuvata heiluvia puita pitkällä valotusajalla, jolloin tulee liike-epäterävyyttä tarkoituksellisesti, sekä lyhyellä valotusajalla puiden taipumisia. Ennen sadetta hyönteiset liikkuvat lähellä maan- tai vedenpintaa, ja siksi sateen lähestyessä voi nähdä esimerkiksi pääskysten lentävän näissä samoissa paikoissa. Lähestyvä sadeilma on siksi hyvää aikaa pääskyjen kuvaamiseen.

Sateella

Sadetta saadaan usein kun kosteus on suuri ja matalapainetoiminta vilkasta. Suomessa näin on tavallisesti esimerkiksi syksyllä, vaikka sade onkin seuranamme ympäri vuoden. Sen olomuoto vain vaihtelee.

Vesisade on vallitseva sademuoto suuressa osassa maata keväästä loppusyksyyn. Sateen alkaessa tuuli monesti tyyntyy – varsinkin leppeällä kesäsateella, joka voi olla kuuroluonteinen. Putoavat pisarat jättävät vedenpintaan ohikiitäviä renkaita, joita voi kokeilla pysäyttää eri valotusajoilla. Tarpeeksi lyhyt valotusaika myös pysäyttää vesipisarat ilmassa. Tässä kannattaa kokeilla eri valotusaikoja, joko aukkoa, valotuskorjausta tai herkkyyttä muuttamalla. Pidempi valotusaika luo usein sateisemman tunnelman kuin pisaroiden liikkeen pysäyttävä kuva. Sadeviirut ovat sitä pidempiä mitä pidempi suljinaika. Toisaalta liian pitkä suljinaika häivyttää sateen kokonaan, joten kokeilemalla selviää, esimerkiksi valotusajat 1/25–1/60 sekuntia toimivat monesti hyvin.

Maisemakuvauksessa voimakas sade pehmentää näkymää etäällä, jolloin vaikutus on sumumainen, ja samalla sade toimii maisemaelementtinä. Vesisateeseen liittyvät kesähelteillä tai niiden päättyessä monesti myös ukkonen ja salamat. Salamakuvaus on vaativa kuvauksen osa-alue, jossa onnella on enemmän vaikutusta kuin millään muulla luontokuvauksen osa-alueella. Olosuhteiden pitää olla jokseenkin optimaaliset ja suljinta tulee pitää auki pitkiä aikoja salaman vangitsemiseksi. Parasta on myös kuvata suojassa mikäli suinkin mahdollista.

Parhaimmillaan vesisadetta voi hyödyntää eläinten ja kasvien kuvaamiseen. Monet hyönteiset piiloutuvat lehtien alle tai muuten suojaisiin paikkoihin, joista niitä voi yrittää kuvata. Jos onnistuu yhyttämään esimerkiksi märän rusakon tai ketun, on se melko erinäköinen kuin kuiva eläin. Vesimittarit liikkuvat ainakin heikolla sateella, jolloin on mahdollista saada ikuistetuiksi nämä kuvaukselliset hyönteiset pisaroiden jättämien jälkien viereen. Kasvit ja sienet ovat toisinaan parhaimmillaan märkinä sateen jälkeen, mutta niitä voi kuvata myös sateella. Poikkeuksellisen hienoja ovat otokset, joissa vesipisarat kimpoavat kasvien lehdistä tai sienien lakeista ylöspäin – tilanne kysyy sekä onnea että riittävän lyhyttä valotusaikaa, jota usein ei ole tarjolla sateella. Kesäiset kuurosateet ovat kuitenkin parhainta aikaa kokeilla onnea tässä haasteessa. Yllättävästi lintuja voi myös yhyttää sateella, myös lennossa, vaikka harva lienee yrittänyt juuri sateella lintuja kuvata, ainakaan ilmassa.

Luonnossa värit ovat hehkeitä, jopa parhaimmillaan, juuri sateen jälkeen. Märät pinnat suorastaan loistavat eri värejä, ja esimerkiksi puiden rungot voivat olla varsin kuvauksellisia. Samoin sammalmättäät hehkuvat kirkkaan vihreinä ja kallioiden jäkälät ovat edukseen. Märät nisäkkäät ja linnut kenties liikkuvat hieman paremmin kuin sateella, joten niitä kannattaa tähyillä sateen jälkeen. Etanoita, kotiloita ja kastematoja ilmestyy pihoille, teille ja metsiin. Kohta rastaat etsivät niitä syötäväksi ja hämähäkit jatkavat verkkojensa kutomista. Toisinaan sateenkaari ilmestyy sateen jälkeen taivaalle, aurinkoa vastapäätä. Lätäköistä voi löytää aiheita sekä lähikuvaukseen että osaksi maisemaa. Kaupungeissa myös märät kadut heijastavat hyvin värejä.

Rakeita, räntää ja lunta

Rakeiden kuvaaminen muistuttaa hieman räntäsadetta mitä tulokseen tulee. Kummastakin tapahtumasta piirtyy helposti vaaleita eripituisia viiruja suljinajan mukaan. Erona on yleensä vuodenaika – rakeita saadaan useimmin kesällä, jos kohta myös loppukeväällä ja syksyllä on siihen mahdollisuus. Räntää voi sataa puolestaan kaikkina muina aikoina paitsi sydänkesällä. Raekuurot ovat voimakkaita ja kuvattavaa riittää sekä sateella että varsinkin sen jälkeen.

Lumisade eroaa edellisistä siten, että lumi leijailee monesti hitaasti alas ja hiutaleet ovat useimmiten erottuvampia. Kuvaajalla onkin parhaat mahdollisuudet onnistua tallentamaan näistä sadetyypeistä lumisade. Salamavalo on hyvin toimiva lisävalonlähde juuri lumisateen kuvauksessa, ja onnistunut lumisadekuva voi vaatia nimenomaan salaman käyttöä. Tiheä lumisade myös peittää maisemaa sumun lailla.

Valmistautuminen sadekuvaukseen

Jos haluaa kuvata sateen aikana, ensiksi on hyvä päättää kuvauspaikka. Sen perusteella voi ottaa tarvittavia suojia mukaansa. Kamera kannattaa suojata hyvin, monestakin syystä. Jo ei-toivotut pisarat objektiivin linssissä ovat harmillisia ja joskus myös yllättävän vaikeita poistaa kuvankäsittelyssä. Kamera voi jumittua, jos se saa tarpeeksi kosteutta sisäänsä – tässä on huomattavia eroja eri kameroiden välillä. Muovipussi, sateenvarjo tai muu lippa kuvaajan ja kameran päällä toimii usein hyvänä suojana. Kuvaajankin kannattaa pukeutua siten, että ei heti kastu. Kastuneena voi kuvausinnosta talttua paras terä. Silmälaseja käyttävällä on hyvä olla mukana myös linssiliinoja, mutta mielellään objektiiville ja silmälaseille omat liinansa. Jalustan käyttäminen sateessa on hyvä ajatus, valoa ei yleensä ole silloin liikaa. Jalustaan voi myös kiinnittää jonkinlaisen sateensuojan, mielikuvitusta käyttäen. Ukkosella ei ole kuitenkaan hyvä olla vesillä tai avoimella maalla sen ainoan korkean puun lähellä.

Parhaat vesisadekuvausajat ovat edessä päin, joten kesäsateita bongaamaan ja kuvaamaan!