Leena Vaahtera on Vuoden kuvaaja 2019 -kokonaiskilpailun voittaja.

Helsinkiläinen Leena Vaahtera nousi tasaisilla pisteluvuilla Vuoden kuvaajaksi. Hänen tunnelmalliset kuvansa herättivät tuomarien huomion osakilpailuissa, joissa hän sijoittui kaksi kertaa kolmanneksi.

Leenan kuvien aiheena ovat luonto ja maisema. Hän on maalaistalon tytär Varsinais-Suomesta, ja luonto on aina ollut läsnä ja lähellä sydäntä. Luonnon ja eläinten kuvaamisesta on tullut haaste, joka innostaa yrittämään aina vain enemmän.

Leena lähestyi Vuoden kuvaajan kilpailuaiheita itselleen uudesta vinkkelistä.

– Yritin löytää teemoihin uuden kulman. Otin tehtävän vastaan ja minua sieppasi, jos en keksinyt mitään.

Muoto-aiheeseen Leena halusi kohteen, joka ei ole ihmisen käsien muovaama. Tien varresta, katkenneen koivun juuresta löytyi rypäs muodokkaita vinokkaita. Kuvaaja makasi solumuovin päällä monena päivänä odottaen laskevan auringon kajoa sienien taustaksi. Se jäi haaveeksi, sillä taivas pysyi tasaisen harmaana.

– Kaikkein kekseliäin koin olevani valo-aiheessa, johon kuvasin lampunvarjostimen läpi siivilöityvää valoa ja sen heijastuksia ikkunasta. Pidän kuvasta, vaikkei se pärjännyt kisassa.

Lähellä-aihetta hän ajatteli enemmän käsitteenä kuin teknisenä makrokuvauksena. Kuva jäätyneistä rukiin oraista aamuvaloa vasten syntyi aamuvarhaisella kylmän hallayön jälkeen.

Neljännen osakilpailun liikeaiheisen kuvan hän nappasi viime talvena.

– Kuva sai alunperin inspiraation liikkeen ja hämäräkuvauksen harjoituksesta, jossa yritin kuvata polkupyöräilijöitä. Onnistuneimmassa kuvassa näkyi vain polkupyöräilijän epätarkka kenkä, Leena kertoo nauraen.

Kuvaajalle jäi nälkä parantaa suoritusta. Uutta kuvaa metsästäessä vastaan tuli iltahämärässä ajovaloilla varustettu mönkijä, ja kuva oli siinä.

Leena kokee liikkeen kuvaamisen vaikeaksi ja kertoo ikääntymisen tuovan lisähaasteita.

– Refleksit ovat harmittavan hitaita ja käsi tuntuu epävakaalta. Jalustasta on tullut välttämätön apuväline.

Leena kuitenkin tokaisee näissäkin tilanteissa hänelle luonteenomaisesti:

– Nyt kannattaa ottaa ihan rauhallisesti.

Leena on harrastanut valokuvausta murrosikäisestä lähtien.

– Sain ensimmäisen kamerani keräämällä Coca Cola -pullon korkkeja. Simppelillä Kodakin kameralla kuvasin ensimmäiset kuvani ja jo silloin huomasin viehtyväni kuvaamisesta.

Myöhemmin hän kuvasi 30 vuotta Saaristomeren maisemia retkillään miehensä kanssa. Nyt kuvauspaikat löytyvät läheltä, Lohjan mökin pihapiiristä.

– Minulla kasvaa pihalla paljon kukkia, jotka kiinnostavat perhosia. Pihassa lentelee uhanalainen kalliosinisiipi. Sitä kyttäilen alkukesästä kameralla ahkerasti.

Eläkkeelle jäätyään Leenalla on enemmän aikaa kuvaamiselle ja uuden oppimiselle. Hän kuvaa viikoittain ja osallistuu erilaisille valokuvauskursseille. Niissä hän on harjoitellut muun muassa makrokuvausta ja liike- sekä hämäräkuvaamista. Kuvankäsittelyä Leena tekee toistaiseksi vain vähän. Uudet tuttavuudet, kuten päällekkäisvalotuksen ja kameran liikauttamisen tekniikat, inspiroivat opettelemaan uusia kikkoja myös kuvankäsittelyssä.

Ystävyys liittyy Leenalla vahvasti valokuvaamiseen. Hänellä ja hänen ystävättärellään Minna Hynnisellä on oma Tupla-K-kamerakerho. He tekevät monta kuvausretkeä vuodessa ja käyvät yhdessä kursseilla.

– Tulemme Minnan kanssa hirveän hyvin juttuun. Meillä on näillä retkillä aina hyvin mukavaa. Kuvaamisen lisäksi myös katsomme ja valitsemme kuvia yhdessä. Opimme toisiltamme paljon ja ideoita syntyy.

Naiset ovat tehneet retkiä Utöseen ja Öröseen. Viimeksi he ovat käyneet Torronsuolla usvaa kuvaamassa.

– Nyt olemme lähdössä Norjaan Varanginvuonolle, Kirsi MacKenzien maisemakuvauskurssille.

Erityisesti Leenan mieleen on jäänyt yksi retki, kun Minna oli Lohjalla hänen luonaan kylässä.

– Kello pistettiin soimaan jo kolmelta aamulla. Lähdimme maastoon. Alkajaisiksi vastaan tuli valtava hirvi suurine sarvineen. Se jäi toviksi tuijottamaan. Sitten eteen nousi kaikissa väreissä leijaileva usva aamuvalossa. Sen jälkeen kello on soinut aamuyöstä usein, Leena kertoo.

KUKA

Leena Vaahtera

68-vuotias valokuvauksen aktiiviharrastaja. Kuvannut perhettä, ystäviä, maisemia ja luontoa. Näyttely Minna Hynnisen kanssa ensi joulukuussa Lohjalla kahvila Honoressa ja helmikuussa 2020 Cuvauscaverit-ryhmän kanssa Lohjan kirjastossa.