Kun puhutaan luovasta kuvaustekniikasta, niin dokumentoivan kuvan sijaan pääpaino on silloin taiteellisessa lähestymistavassa, jossa luovuudelle ei ole rajoja.

Lintukuvaus on ollut jo pitkään äärimmäisen suosittua, ja ehkä eniten kuvattu genre luontokuvaajien keskuudessa. Aina silloin tällöin olisi hyvä heittäytyä pois omasta tutusta kuvaustyylistään ja kokeilla rohkeasti jotakin aivan uutta.

Minua on aina kiinnostanut koko luonnon kirjo ja myös lintukuvaus on ollut mukana kuvauksissani jokseenkin aina. Tänä päivänä itselläni vallitsevin kuvausmuoto on puhtaasti taiteellinen ja kokeellinen kuvaustyyli.

Liikettä ja maalauksellisuutta

Vaikutteita ICM-tyyli on saanut niin impressionistisesta kuin ekspressionistisesta taidesuuntauksesta. Impressionismille on keskeistä luonnon valo ja väri. Yksityiskohdat ovat toisarvoisia. Ehkä tunnetuin impressionisti on Claude Monet. Ekspressionismille keskeisintä on omien sisäisten tunteiden ilmaiseminen ja välittäminen, joka tapahtuu voimakkailla liikkeillä ja vahvoilla väreillä. Tunnetuin ekspressionisti on Vincent van Gogh.

Oma taustani on kuvataiteissa, joka antaa hyvän pohjan ymmärtää ICM-kuvauksen syvempää merkitystä, sillä kyse on nimenomaan maalauksellisuudesta ja vahvoista väreistä.

Kameran hallittu liikuttelu eli ICM -tekniikka (Intentional Camera Movement) on hyvä keino oman ilmaisun kehittämiseen ja sopii erinomaisesti myös lintujen kuvaamiseen. Itselläni ICM- tekniikka on ollut mukana kuvauksissani jo 12 vuotta, ja olen laajentunut sitä vähän kaikkiin kuvausgenreihin lintukuvauksen lisäksi.

Ensimmäisiä ICM-lintukokeilujani tein taannoin Mietoistenlahden lintulahdella, joka on yksi maamme arvokkaimmista lintulahdista ja myös muuttolintujen tärkeä levähdyspaikka. Lintuja oli paikalla tuhansittain, joten siellä oli hyvät mahdollisuudet ICM-tekniikan kokeiluun.

Kuvailin päivän aikana hanhia ja muita lajeja sekä perinteisellä että hieman taiteellisemmalla tyylillä, mutta en ollut oikein mihinkään tyytyväinen. Olin jo palaamassa parkkipaikalle, kunnes näin joutsenparven lentävän kaukaa kohti. Nopea asetuksien tarkistus ja kaikki näytti olevan valmiina. Toivoin niiden lentävän ohitseni, sillä aurinko oli juuri laskeutumassa ja taivas punersi kauniisti. Ruskan sävyt antoivat vielä oman kauniin lisänsä. Toiveeni toteutui, sillä parvi lensi juuri siitä mistä halusinkin ja sain toivomani kuvan vastavaloon. Tuo yksi kuvaustilanne riitti ja päivä oli pelastettu. Olin tyytyväinen lopputulokseen, jossa oli sopivasti sekä liikettä että rytmiä. Joutsenet erottuivat hyvin taustastaan tummahkoa metsää vasten ja vastavalo korosti hienosti niiden kultaista hehkuaan. Ja mikä parasta, onnistuin saamaan kuvaan haluamani maalauksellisen tunnelman, joka on keskeistä ICM-kuvalle.

Toinen merkittävä ICM-kokeilu oli Kuusamossa. Minulla oli tuolloin mahdollisuus kuvata vanhaa maakotkapariskuntaa Oulangan Juhtivaarassa. Oli heti selvää, että kuvaan noita ylväitä petolintuja ICM-tyylillä. Ilmaisulliset vapaudet veivät siis jälleen kerran voiton perinteisestä kuvauksesta. Meitä oli kojussa useampia kuvaajia ja jossakin vaiheessa hidas kuvaustapani hieman ihmetytti muita kuvaajia. Pääasiassahan lintuja kuvataan mahdollisimman nopealla suljinajalla ja ikään kuin sarjatulella, mutta ICM- tyyli vaatii onnistuakseen hyvin hitaita valotusaikoja. Tavoitteenani oli saada vanha maakotkapariskunta samaan kuvaan ja siinä olikin jo huomattavasti enemmän haastetta, kuin yhden kotkan saaminen ruutuun. Liikkeen lisäksi halusin korostaa kotkan tunnistettavaa olemusta ja muotoa. Lopulta onnistuin, ja olin hyvin tyytyväinen lopputulokseen.

Parhaimmillaan ICM-tekniikalla voidaan saavuttaa maalauksellinen ja uniikki lopputulos. Kuvat ovat useimmiten myös hyvin tunteita ja ajatuksia herättäviä. Aiheet löytyvät parhaiten näkemällä, ei niinkään etsimällä. Värit sekoittuvat kiinnostavasti ja korostavat vielä lisää maalauksellisuutta. (Käytössä on yksi valotus.)

Avainasemassa on tekniikan hyvä hallinta sekä oman kameran hyvä tuntemus. Tärkeää on myös ymmärtää sommittelun ja kuvan rakenteen merkitys.

Lopputulokseen vaikuttavat myös luonnollisesti valo-olosuhteet, suljinaika, liikkeen suunta sekä nopeus. Jalusta on eduksi, mutta ei kuitenkaan lintukuvauksessa aivan välttämätön.

Lähtökohtana on aina pitkä suljinaika, joka on yleensä sekunneista minuutteihin riippuen kohteesta. Valotuksen aikana kameraa liikutellaan harkitusti. Valotusaika on enimmillään 1/25 s, mielellään huomattavasti pitempi. Iso-arvoksi kannattaa laittaa ISO 100–400 ja tele soveltuu parhaiten objektiiviksi.

Herkkyyttä ilmaisuun

Yhtä lailla kuin ICM-kuvaus, niin myös monivalotus avaa aivan uusia näkymiä valokuvailmaisuun. Hienointa tässä luovassa kuvaustyylissä on löytää oma taiteellinen ote, kun painolastina ei olekaan enää kuvan näköisyys- tai terävyysvaatimukset, vaan puhtaasti omat ilmaisulliset keinot. Kun useampia valotuksia yhdistetään yhdeksi kuvaksi, voi parhaimmillaan syntyä mitä upeampia taidekuvia luonnosta. Ja näin luontokuvaus ei olekaan enää perinteistä dokumentaarista kuvaa, vaan valokuvailmaisua parhaimmillaan.

Monivalotuksella otettuja lintukuvia näkee jokseenkin vähän, samoin ICM-tekniikalla toteutettuja kuvia. Vaikkakin tekniikalla saadaan rajaton määrä kiinnostavia vaihtoehtoja, uusia visioita, uutta näkemystä ja ennen kaikkea persoonallista ja taiteellista otetta kuvaan. Päällekkäisvalotus on myös hyvä keino omien ideoiden toteuttamiseen.

Yhä useammasta kameramallista löytyy jo vakiona monivalotuksen toiminto, joka mahdollistaa luontokuvakohteiden päällekkäisvalotuksen suoraan kamerasta, ja näin valmis kuva syntyy melko helposti. Toiminto on kuitenkin syytä opetella ensin kunnolla. Asetukset itsessään on helppo oppia, mutta hyvän kuvan aikaansaaminen onkin sitten jo eri juttu. Ensimmäiseksi on hyvä hallita oman kameransa tekniikka, jonka lisäksi tarvitaan myös kuvaajan näkemystä sekä sommittelutaitoa. Hyvä kuvahan ei tule koskaan helpolla, joten tämäkin tekniikka vaatii kurinalaista harjoittelua.

Monivalotuksella yhdistetään useampi valotus yhdeksi kuvaksi. Helpointa on aloittaa kaksoisvalotuksella, josta voi asteittain edetä useampiin päällekkäisvalotuksiin. Kuvaaja voi siis itse valita valotuksien määrän, riippuen siitä mitä kuvalla halutaan kertoa tai korostaa. Monesti kerroksellisuus ja ikään kuin varjokuva tuo hienon lisän monivalotukseen. Haluttu lopputulos kuitenkin ratkaisee.

Vierailin joitakin vuosia sitten Hornoyan lintusaarella Pohjois-Norjassa. Saari on tunnettu erityisesti siellä pesivistä lunneista, jotka itseänikin viehättivät kovasti ja oli yksi saarivierailun syy. Tosin lunnikuvaus vaihtui melko pian karimetsojen kuvaamiseen, jotka viihtyivät saaren alemmilla rantakallioilla ja joita pystyi kuvaamaan vastavaloon. Itsehän en ole missään määrin lajikuvaaja, joten tälläkin kertaa valon suunta oli ratkaiseva tekijä. Mielestäni lopputulos on aina lajia tärkeämpää. Karimetso oli oiva kohde nimenomaan monivalotuskokeiluilleni. Niillä oli tapana kääntää päätä hyvin nopeasti sivulta toiselle, joka sopi hyvin päällekkäisvalotukseen. Vastavalo sai aikaan lähes siluettimaisen lopputuloksen, jolloin linnun ääriviivat ja muodot korostuivat entisestään. Taustan bokeh-pallot toivat vielä oman mielenkiintoisen lisänsä. Ja näin haluamani tunnelma, visuaalisuus sekä pelkistäminen toimivat hyvin ja syntyi kuva Kahdet kasvot.

Kuvaan paljon pikkulintuja mökkimiljöössäni Kemiönsaarella. Yhä useammin kuvaan niitä nykyisin monivalotuksella. Otan ensin kuvan linnusta joko paikallaan tai liikkeessä, ja yhdistän sen sitten ympäröivään maisemaan. Etsin maisemasta aina sopivan rauhallisen kohdan, johon lintu kannattaa yhdistää, jotta kuvasta ei tule liian rauhatonta. Taustan ei tule viedä liikaa huomiota, vaan ainoastaan tukea pääkohdetta.

Mielenkiintoinen ja yllättävä

Luovat kuvaustekniikat lisäävät mielenkiintoa siitäkin syystä, ettei koskaan voi tietää miltä kuvan lopputulos näyttää. Useimmiten lopputulos yllättää ja parhaimmillaan niillä voidaan luoda aivan uusia ja kiehtovia maailmoja sekä unenomaisia kuvia.