Oletko käynyt Ola Kolehmaisen valokuvanäyttelyssä Helsingin taidemuseossa? Hänen arkkitehtuurikuvansa ovat kokemisen arvoisia. Minun suustani pääsi ainakin tahaton ”wau”.

Kolehmaisen kuvat imevät katsojan sisäänsä. Hän on käyttänyt teoksiinsa menetelmää, jolla tilojen syvyysvaikutelma on tavallista kuvaa paljon voimakkaampi. Näin paljon kuvatuista kirkoista ja moskeijoista tulee vaikuttavia.

Kuvat toimivat parhaiten mittavassa koossa. Tutkit seinien kohokuvioiden yksityiskohtia ja valonkajoa kattoikkunoista. Yllättäviä mittasuhteita: Huomaat kuvan kulmassa pikkiriikkisen ihmisen. Aaaaa, tila onkin näin iso…

Kolehmainen on siis pysäyttänyt ja imenyt kuviinsa tilojen hengen. Tästä kumpuaa niiden vaikuttavuus.

Samaa tunnelman vangitsemista voit tavoitella tietysti myös muussakin kuvauksessa. Vaikkapa lemmikkikuvauksessa, joka on meidän tämänkertainen teema.

Kallistaako koirasi päätään, kun juttelet sille, tai hulmuaako sen turkki tuulessa? Istuuko kissasi silmä kovana, häntää huiskien ikkunalaudalla jahtaamassa lintuja? Mikä sinun lemmikissäsi on ainutkertaista, kuvauksellista?

Neuvoja käytännön kuvaustilanteisiin löydät tämän lehden lemmikkikuvausartikkelista. Sen asiantuntijana on Jenni Kaurila, jonka studiossa on käynyt kaikenlaisia karvakorvia koirista lemmikkipossuihin ja korihiiriin.

Lisää vinkkejä saat Johanna Vaurio-Teräväiseltä, joka kuvaa muun muassa kotipihapiirissään kissoja ja hevosia. Eikä pidä unohtaa myöskään koiria:

– Ihanteellisinta on, jos eläin on toiminnassa, tekemässä jotakin koiramaista, hän toteaa.

Sekä Jenni että Johanna ovat yhdestä asiasta samaa mieltä: onnistuneimmat lemmikkikuvat syntyvät pakottomasti, kun eläin on rento, elementissään. Ei siis patsasteluja, vaan niin että kaikilla on hauskaa.

Tämä lehti on myös Kuva & Kamera -messunumero. Tutustu ohjelmaan ja tule käymään osastollamme.

Nähdään messuilla!