Pääkirjoitus: Katukuvauksen kuhmut

Kirjoittanut 16.8.2018

Se tuli ihan yllättäen. Isku patongilla päähän.

Olin kuvaamassa leipäkauppiasta kadulla Vietnamissa, Hanoissa. Tämä ei selvästi miellyttänyt häntä, vaan hän napautti minua kauppatavarallaan.

Etenkin vieraassa maassa katukuvaus houkuttaa. Kaikki näyttää eksoottiselta ja mielenkiintoiselta, kun kaupunkiympäristöä tarkastelee ensikertalaisen silmin. Jokaista vastaantulijaa ei kuitenkaan kiinnosta olla kuvattavana, kuten itse sain huomata. Ja joka maassa ei muutenkaan suhtauduta suopeasti kadulla kuvaamiseen.

Keskittynyt katukuvaus vaatii kuitenkin myös pysähtymistä ja aikaa, jotta löytää herkullisen rinnastuksen tai tilanteen. Tämä onnistuu paremmin tutussa paikassa, kotikulmilla.

– Katukuvaus vaatii aikaa, joutenoloa ja päämäärätöntä harhailua, toteaa kuvajournalisti Sami Kero.

Hänen ajatuksiinsa voit tutua tässä numerossa. Sami antaa myös hyviä vinkkejä, kuinka voit harjoitella katukuvausta.

Jos sitä vastoin pohdit, millaisella kalustolla lähtisit kadulle kuvaamaan, selaa esiin Ilari Lehtisen vertailu. Hän on kuljeksinut kaupungilla kolmen erityyppisen laitteiston kanssa ja kertoo niiden eduista ja varjopuolista.

Ja jos innostut katukuvauksesta oikein kunnolla, niin voit osallistua Kameraseuran katukuvaustyöpajaan syksyllä.

Oletko luontokuvauksen ystävä? Jo useamman vuoden pyörineessä luontokuvakoulussa laitetaan nyt uusi vaihde päälle. Seuraavan viiden tehtävän parhaat kuvat pääsevät luontokuvanäyttelyyn, joka on esillä Kuva & Kamera -messuilla Helsingissä maaliskuussa 2019.

Luontokuvakoulun tämänkertainen tehtävä ovat marjat. Kuvaa villimarjoja, vaikkapa sinisiä mustikoita tai räikyvänpunaisia pihlajanmarjoja, ja kuvasi saattaa päätyä tuhansien katsojien nähtäville.

Kuvauksellista loppukesää!