Vuosi alkaa mielenkiintoisella jutulla kuukauden kuvaajasta, Anna Niskasesta. Hän on nuori, Aalto-yliopistosta valokuvaajaksi valmistunut innovatiivinen kokeilija, jonka työssä sattumanvaraisuudella on suuri merkitys.

Niskanen kerää matkoiltaan muistoja muun muassa kuvien muodossa ja kokoaa niistä suuria kollaaseja. Hän vedostaa kollaasit käsin käyttäen syanotypiaa.

Niskanen kertoo pitävänsä kaikista työskentelyn vaiheista valtavasti: valokuvan perusperiaatteet ovat kiehtovia ja käsin vedostaminen taianomaista.

– On joka kerta yhtä jännittävää nähdä minkälainen vedoksesta lopulta pesemisen jälkeen tulee. Syanotypian sininen väri on upea, Niskanen sanoo.

Tällä kertaa lehdessä on peräti kolme teemaa. Ensimmäinen teema käsittelee koulutusta. Käymme kysymässä Lahden LAB-ammattikorkeakoulun valo­kuvauksen lehtorilta Anu Akkaselta, miten hän näkee valokuvakoulutuksen tulevaisuuden ja työllistymisen. Sen jälkeen saamme lukea pari tarinaa, millaista valokuvauksen opiskelu on käytännössä.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta heittäytyä täysipäiväiseen opiskeluun, tai he eivät muuten koe tarvetta omistaa koko elämäänsä valokuvaukselle, vaan haluavat siitä mukavan ja rentouttavan harrastuksen. Hyviä valokuvauskursseja järjestetään ­esimerkiksi monissa kansalais- ja työväenopistoissa. Lisäksi isoissa kaupungeissa on paikallisia ­kameraseuroja, joissa voi osallistua monen tasoisille ja pituisille kursseille sekä kerhoiltoihin. Kannattaa tutustua tarjontaan.

Toinen lehtemme teemaosuus käsittelee tarkemmin syanotypiaa. Tekniikkaa voi kokeilla kurssilla tai sen voi opiskella itsekin Johanna Friskbergin antamien tarkkojen ohjeiden mukaan.

Itse en ole vielä tehnyt syanotypiatöitä, mutta työskentelytapa vaikuttaa todella kiinnostavalta. Olin jo ilmoittautumassa viime syksyn kurssille, mutta se oli ehtinyt täyttyä. Täytyypä tänä vuonna ilmoittautua ajoissa!

Kolmantena teemana on metsä. Taneli Eskolan kirjoitus Ikimetsää tunteella, kertoo metsäkuvauksen vaikeudesta. Lajityyppinä se sijoittuu jonnekin maisemakuvauksen ja kasvikuvan välimaastoon, ­mutta kuvaajalle tulee pulma, kun metsä pitäisikin nähdä sisältä päin. Kannattaa liikkua paljon metsässä, ­sillä se rauhoittaa ja tarjoaa mahdollisuuden kehittyä ­kuvaajana.

Löydä uutta kipinää valokuvaajana kehittymiseen.

Kerromme uusista kuvaukseen liittyvistä
mielenkiintoisista ilmiöistä ja ideoista,
tervetuloa mukaan vuoteen 2022!