Luit otsikon oikein! Valokuva on myös valehdellut jo yli 150 vuotta. Tärkeintä kuitenkin on, että se on jakanut tietoa. Siten se on edistänyt demokratiaa, jonka voittokulun ovat turvanneet muut joukkoviestimet, kuten radio, tv ja jo lopullisen tuntuisesti internet.
Niin kehitysoptimistisesti uskoimme. Vain hiukan pystyivät puistattamaan kirjat Aldous Huxley: Uljas uusi maailma ja George Orwell: Vuonna 1984. Nehän olivat vain huikeaa dystopiaa, vierasta nykyisyydelle ja varsinkin tulevaisuudelle. Mutta mitenkäs kävi? Aikoinaan jo Saarnaaja valitti Raamatussa: Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
Erno Paasilinna jyrisi: valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Voisiko valokuva valehdella myös enemmän kuin muutama twiittaus? Varmasti, jos USA:n presidentin kanslialta kysytään.
Paasilinnan aikana ei vielä käytetty käsitettä post-truth era, totuuden jälkeinen aika. Valokuvia on kuitenkin aina manipuloitu muutenkin kuin kansikuvan kasvojen ryppyjä siloittamalla.
Valehtelua on käytetty vallan välineenä muutoinkin, miksi siis ei myös valokuvin, valekuvin. Puolisen vuotta sitten Petri Hakkarainen jo kaukonäköisesti tarkasteli ”totuudenjälkeisyyttä”.
Nyt USA:n presidentinvaalien jälkeen on luotettavana pidetyn median, valokuvan totuudellisuus kyseenalaistettu ennen kokemattomalla tavalla ”vaihtoehtoisin faktoin” (alternative facts). Näiden ”faktojen” ”vääräksi vaihtoehdoksi” on nimetty yleisömäärien vertailu dokumenttikuvin edellisen ja nykyisen presidentin virkaanastujaisista (ks. myös Time-lehden artikkeli).
Taiteessahan pyritään ilmentämään muutoin näkymätöntä, laajentamaan se vaihtoehtoiseksi todellisuudeksi. Tavoitellaan uudenlaista tajuntaa.
Onko kulttuurievoluutio synnyttänyt nyt uuden taidemuodon? Tehdäänkö ”vaihtoehtoisilla faktoilla” uudentyyppistä ITE-taidetta, ”karkeaa taidetta” (raw art, l’art brut)? Koko ihmiskunta pakotettuna historiallisen suureksi yleisöksi tälle uus-dadalle, taidegalleriana koko maailma – l’art global?
Entä kielen evoluutio? ”Totuudellisuus” valokuvassa: mikä olisi sille nykyoikea ilmaus englanniksi? Entä trumpian language -kielellä?
”Ei mitään uutta auringon alla”, pohti Saarnaaja. Oliko hän väärässä?
Kerro mielipiteesi kirjoittamalla kommentti alla!
”Valokuva ei valehtele,mutta valehtelijat voivat valokuvata” sanoi
Lewis Hine (1874-1940) aikoinaan.
Usein esitettyyn lauseeen kiteytyy mielestäni koko valokuvan totuudellisuuden dilemma.
Tätä voisi vielä jatkaa. Oletko tullut ajatelleeksi miten valokuvat ilmestyvät sanomalehteen? Päätöksen kuvan julkaisemisesta ei tee valokuvaaja vaan kuvatoimittaja (tai vastaava). Kuvatoimittajan käsien (silmien) läpi kulkee päivittäin satoja ellei tuhansia valokuvia, josyta hänen tehtävänään on valita juuri ne kuvat jotka juuri tänään julkaistaan. Tämä valinta jää usein huomioimatta kokonaan kun keskitytään valokuvaajan vastuuseen.
Tätä problematiikkaa on käsitelty vuosien aikana paljon. Tässä yksi esimerkki: Ismo Luukkonen käsittelee valokuvan olemusta kirjoituksessaan:
http://www.ismoluukkonen.net/about/merkityksia.html
Niin mitä on ympäröivä todellisuus.
Monet menneisyyden dokumenttivalokuvat ovat lavastettuja ja näyteltyjä, koska filmien hitaus ja valon puute eivät mahdollistaneet todellisen toiminnan kuvaamista. Kun käyttöön saatiin herkempiä filmejä, niin toiminnan kuvaaminen tuli mahdolliseksi.
Kun Stalin puhdisti jonkun henkilön (eli kyseinen henkilö teloitettiin), niin hän katosi myös valokuvista. Luonnollisesti propagandaa tehtiin ja tehdään vieläkin valokuvaamalla.
Vielä nykyisinkin valokuvaajia kuolee ja vammautuu vuosittain, kun he yrittävät dokumentoida tapahtumia.
Osa tilanteista on vieläkin lavastettuja. Teloitukset saattavat tapahtua toimittajien käyttämän hotellin takapihalla. Osa kuvaajista on kieltäytynyt kuvaamasta moista toimintaa. Taikka ampuja loikkaa keskelle katua ilman mitään suojaa ja ampuu lonkalta pitkän sarjan konekiväärillä jonnekin huitsin Nevadaan taikka ampuu singolla.
Osa kuvista on taas niin hirveitä, että niitä ei voi julkaista missään. Kumminkin maailmassa tapahtuu jatkuvasti hirveyksiä jotka eivät kiinnosta ketään ja kukaan ei kuvaa niitä. Hirveyksien kuvaaminen syö myös kuvaajaa tavalla taikka toisella.
Kyllä varmasti kaupallisuus vaikuttaa valokuviin, että kai freelancerit pyrkivät ottamaan sellaisia kuvia, jotka saisivat myytyä jollekin. Näin ja noin ollen epäkaupallinen todellisuus ei tallennu muuta kuin vahingossa. Luonnollisesti kuvaajat tekevät ”kentällä” niin kuin parhaaksi näkevät ja jättävät sohvaperunakenraalit omaan arvoonsa. Paitsi että nuo sohvaperunakenraalit ovat niitä kuvien loppukäyttäjiä ja joku heistä on jopa joskus tarjouksesta tilannut lehden joksikin aikaan kunnes tarjous on ohi.