Tekoälyn avulla aikaansaadut valokuvaa muistuttavat.. – hmm.. –  lavasteet ovat jo menestyneet valokuvakilpailuissa. Kilpailija on sen jälkeen sitten saattanut ilmoittaa, että hän on käyttänyt dopingia eli tekoälyä herättääkseen keskustelua sen vaaroista ja  valokuvan tulevaisuudesta. Hän lienee tarkoittanut valokuvan dokumentaarisen ”optisen totuuden” säilyttämistä puhtaana, aitona. Siinäpä tehtävä, hankala jo ennen tekoälyn aikaa!

Aitojen dokumentaaristen rekisteröintien sijasta tarkoitan tässä yhteydessä kuvaa, jossa  keskeinen on kuvaajan luova idea, kuvan ”lavastuskin” tarvittaessa sen pohjalta, kameran toimiessa teknisenä viimeistelijänä.

”Generoitu” teksti

Koululaisten kirjoitustaitoa testataan essee- eli ainekirjoituksin, joille järjestetään valvottuja tilaisuuksia luokkahuoneissa. Kirjoitusten aiheet opettaja ilmoittaa vasta tilaisuuden alussa. Kotitehtävien vaikutus  kirjallisen ilmaisun arvosanaan vähenee. Ruutuaikaa kotona tai aikaa vaikkapa lätkämatseihin jää lisää. ChatGPT:n generoima ”kirjoittaminen” kotona on voinut viedä siitä peräti monta minuuttia!

”Generoiko” tekoäly kuvan?

Koululaisten kuvallisen ilmaisutaidon arviointi tapahtunee – toivottavasti  –  aidosti  oppilaan vieressä, vaikkapa luokassa kuvaamataidon tunneilla. Tekoäly ei silloin piirrä eikä maalaa.

ChatGPT ei synnytä uusia ajatuksia eikä se auta kehittämään omaperäistä kirjallista ilmaisua tai kieltä. Se vain järjestelee jo valmiina olevia sanoja ja ilmaisuja kaikkein todennäköisimpiin järjestyksiin, uuttaen ne entisten tekstien valtavasta massasta .

Valokuvaa muistuttavan tuotoksensakin generoi kuluttajamarkkinoille tullut tekoäly samoin: aiemman valtavan visuaalisen massan se käyttää tuotoksiensa uuttamiseen ”pimiössöön”:.  Sen se tekee ”pimiössään” hämmästyttävän nopeasti. Se järjestää aiempien kuvien ominaisuuksia yhdistelmäksi, joka todennäköiseti sopii taiteilijan antamaan tehtävään. Tehtävä on taiteilijan keksimä ja tekoälyohjelmalle lukema idea.

Tekoäly on  siis vain uusi huipputehokas teknikko tai ”lattiamanu” taitelijan ideaa ”lavastamassa”. Kamera on tarpeeton.

”Kaikki” kuvat ovat lavastettuja

Kameran edessä ennen sulkimen painallusta oleva tapaa olla ainakin jotenkin järjestettyä, lavastettua. Sellaisia eivät henkilökuvista ole vain selfiet. Aitoa luotokuvaa pyritään jäljittelemään kuvaus haaskoille järjestetyillä ”petoinstallaatioilla”, jne.

Aina on muutoinkin on voitu manipuloida valokuvaa  ns. totuuden kustannuksella –  viimeistään Hippolyte Bayardista alkaen. On usein valehdeltu, mutta manipulaatiosta on voinut olla hyötyäkin: on voitu muuntaa vaikutelmaa reaalitodellisuutta rehellisemmin välittäväksi. Kohdetta sellaisenaan rekisteröivä dokumentarismi, esimerkkinä lehtikuva, ansaitsee palkintoja ajankohtaisuudellaan. ”aitoudellaan” ja ”totuudellisuudellaan”. Muun valokuvauksen – kuten muunkin kuvataiteen – arvo on vaihtelevassa määrin perustunut luovaan lavastamiseen  –  kapean ”arkitotuuden” suhteen tietoisesti taiteellisia vapauksia ottaen, ”uutta olevaksi tehden”. Yleisö on sellaisen manipuloidun representaation ”taiteellisen totuuden” hyväksynyt ja siitä nauttinut.

Kuvakilpailut

Amatöörien kuvakilpailuista harrastajan on mahdollista hankkia pisteitä ns. arvonimiin. Niihin voi yltää sitä varmemmin ja nopeammin, mitä ahkerammin kuvia kisoihin lähettää. Palkintokuvia ei välttämättä tarvita, vaan perushyvät perusaiheiden variaatiotkin auttavat pitkälle. Sehän onkin hyvää yhteisöllisyyttä! Nyt digikumouksen oloissa voisi kuitenkin kuvitella, että keskivertoestetiikalle rakentuvat tekoälymuunnelmat voisivat vauhdittaa arvonimipisteiden keräämistä. Eipä siis aikaakaan, kun tekoäly varmaankin tulee askarruttamaan järjestäjiä: pitäisikö tekoälyn doping-käyttö estää ja miten? Ja miten kuvaajan tulee osoittaa, ettei hän ole siihen syyllistynyt?

Lavastuksessa sinunkin avuksesi?

Tekoäly voi kuitenkin kiehtoa, koska se saattaa visualisoida sellaista, mikä on ollut mahdotonta. Joidenkin sinunkin luovien ideoittesi lavastaminen kamerasi eteen voi olla käytännössä vaikeaa tai mahdotonta. Painovoima tai muut luonnonlait voivat olla esteinäsi. Vaikeaa sinun on myös järjestää tulipalo tai hirmumyrsky. Tai taivaalle leijumaan mielikuvituksesi luoma mutkikas rakennelma, joko muka realistinen tai täysin kuvitteellinen. Ja Hollywoodin filmimoguleillekin tietokone korvaa  suuret fyysiset väkijoukot ihmismassoja kuvattaessa.

Sinunkin käytettävissäsi saattavat yllättävänkin pian olla  elokuvien ja tietokonepelien tehokeinot:  ostat huikeaa mutta huokeaa tekoälyä. Kokeilet ideoittesi syötteitä. Hämmästelet tuloksia. Lopulta näet  lavastekuvan, joka riittävästi vastaa mielessäsi syntynyttä luovaa ideaa. Tulostat sen seinällesi ja nautit. Onnittelut!

Mutta ellei siitä saatu ilo sinulle riitä, voisit ehkä osallistua tekoälyavusteisiin kuvakilpailuihin – eiköhän niitä jo piankin ole? Mutta miten toteutuisi inhimillisistä heikkouksista vapaa, ja siten entistä oikeudenmukaisempi tuomarointi?

Siten, että raatina olisi, uusia arvonimiä myöntäisi  ja uuden tekoyhteisöllisyyden (Artificial Communality, AC)  takuuna olisi Ylin Tekoäly (Supreme Artificial Intelligence, SAI).

22.11.2023 Väärä Kurkku

Aihetta sivuavia aiempia Väärän Kurkun blogeja:

6.3.2018  Tekoälyä kameroissa – entä tunneälyä? – syrjäyttääkö robotti valokuvaajan?

6.2.2020  Piktorialismi: miten se voi brexit-aikana?

6.4.2023  Kuvakisatuomarit tarpeettomia? – entä kuvat? (osa 1)

3.5.2023  Kuvakisatuomarit tarpeettomia? (osa 2)